Riippumatto

Kello löi kaksitoista ja ilmoitti minulle, että oli keskiyö. En saanut unen päästä kiinni joten nousin sängystä ja menin parvekkeelle istumaan. Otin matkalla hanasta lasillisen vettä ja heittäydyin riippumattoon, jonka isä ja minä olimme viime kesänä innostuneet parvekkeelle asentamaan. Ilma oli yllättävän tyyni ja viileä. Metsästä kuului lintujen laulu ja aamuaurinko teki nousuaan. Aamun kajo oli täydellinen ja tuntui, kuin maailma olisi hetkeksi pysähtynyt.

Olin saanut aamulla kuulla vanhempieni eroavan. "saanut" on ehkä väärä sanavalinta, paremmin tilanteeseen sopisi joutunut. Äiti oli huutanut isälle koko edellisen illan ja valittanut tämän olevan saamaton ja laiska. Isä päinvastoin oli raivonnut äidille ja sanonut rakastavansa toista naista, joka rakastaisi myös häntä. Olin vienyt pikkuveljen mummin luo, jotta hänen ei tarvitsisi kuulla aikuisten riitelyä. Automatka mummille ei ollut helppo, sillä veljeni kysyi minulta useaan kertaan miksi itken ja miksi isä oli sanonut äidille pahasti. 8-vuotiaalle oli vaikea kertoa totuutta ja totesin vain kaiken olevan hyvin.

Päätin jäädä kotiin yöksi. Isä oli lähtenyt illalla ovet paiskoen tummalla Audillaan uuden naisystävänsä luo ja äiti oli takertunut punaviinipulloon. Se oli Casillero del Diablo Cabernet Sauvignon, paholaisen punaviiniä. Herkullista, täyteläistä ja mustaherukkaista, mutta niin koukuttavaa. Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että äiti turvautuisi siihen. Ostin siis kerrankin tarpeellisen äitienpäivälahjan.

Olin lopulta liian väsynyt itkemään. Silmiäni kirveli ja ne punersivat ja tuntuivat raskailta. Käperryin sikiöasentoon ja nappasin viltin päälleni. Riippumatto huojui hitaasti, koska tuuli ei ollut antamassa sille vauhtia. Riippumatto oli ainoa jäljellä oleva muisto isästä, josta en ehkä hetkeen kuulisi mitään.

Aamulla olisi tarkoitus mennä kouluun, sillä en jaksanut jäädä kotiin surun ja murheen keskelle. Äiti pärjäisi kyllä, kunhan hänellä olisi ystävä tukena. Onneksi tätini ja heidän serkkunsa olivat aamulla tulossa äidin luokse ja minä saisin lähteä suorittamaan lukiota loppuun. Uni ei vieläkään tullut ja vesilasikin oli jo hetkessä tyhjentynyt. Kuten ilma, mielenikin oli nyt tyyni ja viileä. Palasin takaisin sänkyyni ja heitin peiton päälleni.
Riippumatto heilui vielä parvekkeella.