Agatha
Christien kirjassa Kortit Pöydällä kuuluisa
belgialainen salapoliisi Hercule Poirot saa kutsun varakkaan
lontoolaisen herra Shaitanan salamyhkäisiin juhliin. Illan isäntä
löytyy myöhemmin tikarilla surmattuna nojatuolistaan. Huoneessa on
samanaikaisesti neljä muuta ihmistä, jotka pelaavat keskenään
bridgeä. Joku näistä neljästä olisi Shaitanan murhaaja, mutta kuka? Kirja on
yksi Christien tunnetuimpia Hercule Poirot- teoksia ja Christie
onnistuu taitavasti saamaan lukijan epäilemään kaikkia epäiltyjä
vuoron perään.
Kirja
sai minut kiinnostumaan siitä, koska olen nähnyt kirjasta tehdyn
elokuvan muutama vuosi sitten. Kirja tempaisi lukijan mukaansa ja
kuvasi hahmoja värikkäällä tavalla. Hercule Poirotin lempeä ja
hienostunut olemus miellytti minua, mutta hänen tekemänsä omat
olettamukset, joita hän ei kuitenkaan ääneen maininnut jäivät
häiritsemään minua ja tunsin itseni ajoittain typeräksi, koska en
itse oivaltanut asioita.
Kirjassa
puhutaan useaan otteeseen epäiltyjen pelaamasta bridgepelistä.
Tuloksia käydään useaan kertaan läpi ja epäiltyjä arvostellaan
heidän pelitaktiikoidensa avulla. Kirja miellyttäisi varmasti
bridgen osaajia, mutta itse en ole koskaan edes kuullutkaan koko
pelistä ja ajoittain tuskastutti lukea muutaman sivun selostuksia
pelin tapahtumista. Hieman jopa haukottelin niitä lukiessani ja
päätin kääntää sivua.
Christien
värikäs ja herkkä kerronta miellyttää kuitenkin. Kirja sijoittuu
ihanaan varakkaaseen, lontoolaiseen yhteisöön. Itse
henkilökohtaisesti ihailen vanhaa Englantia ja siksi rakastun aina
Christien kirjoihin ja elokuviin.
Kirja
pärjää hyvin omassa genressään. Sen sanarikas kerronta ja
christiemäinen tarina tempaavat mukaansa myös muutkin kuin Hercule
Poirot- fanin. Itse Poirotin sanoin; ”Hän on heittänyt korttinsa
pöydälle. C'est
fini.
”
Agatha
Christie: Kortit pöydällä. 222 sivua. Suomentaja Aune Suomalainen.
WSOY 1939
