torstai 20. syyskuuta 2012

Huivin alla piilossa (A)

                                                                                                       
Anja Snellmanin romaani Parvekejumalat (2010) kertoo kahden hyvin erilaisen tytön elämästä. Toinen tytöistä on länsimaisesta elämästä haaveileva somalityttö Anis ja toinen islamista turvaa ja arvoja hakeva suomalaisnainen Alla-Zahra. Kirja käsittelee julmasti kahden kulttuurin eroja ja tarjoaa länsimaalaisille käsityksen siitä, miten rajoittunutta somalinaisen elämä on ja miten alhaisessa asemassa somalinaiset ovat.
 Somalinaisen kuuluu palvella isäänsä, aviopuolisoaan ja veljiään. Anis perheineen asuu muukalaistalossa, jossa useampi kulttuuri kohtaa keskenään ja Aniksen vanhempien on hankala hyväksyä muita ihmisiä talossa. Samaan aikaan Alla-Zahra, taitelijaäidin tytär ja entiseltä nimeltään Alla Pohjola, asuu taiteilijatalossa ja tuntee halua pukea niqabin eli kasvohunnun ja peittää vartalonsa, jotta voi tuntea olevansa vapaa, puhdas ja onnellinen.
 Romaanista näkee hyvin, että Snellman on tehnyt taustatyötä ja on tietoinen islamilaisesta elämäntavasta. Kirja herättää ajatuksia siitä, miten suuria eroja maailman naisten elämässä on ja miten eriarvoisia naiset ympäri maailmaa ovat. Snellmanin kirjassa miehet käyttävät valtaa. Aniksen isä on vahva ja pelottava persoona, joka määrää tyttärensä elämästä. Anis onnistuu kapinoimaan isäänsä vastaan, mutta loppujen lopuksi kapinointi käy hänelle kohtalokkaaksi. "Sillä kerralla isä raahaa Aniksen hiuksista kylpyhuoneeseen ja lyö muutaman kerran ensimmäisellä käteen sattuvalla joka on vessaharja. Kun Anis makaa ammeen pohjalla, isä suihkuttaa häntä hetken kuumalla vedellä, heittää lopulta valuvan suihkuletkun Aniksen päälle ja lähtee pois." Aniksen veljet vahtivat sisartaan ja rajoittavat hänen elämäänsä, vaikka he itse saavat tehdä mitä haluavat. Aniksen äidillä ja sisarilla ei ole sananvaltaa.
 Kirja aiheutti sekalaisia tunteita: ahdistusta, pelkoa, toivoa, surua ja vihaa. Erityisesti Aniksen rankka ja tiukka elämä harmittaa. Anis haluaisi olla kuin kuka tahansa teini-ikäinen tyttö, kulttuuriin ja ulkonäköön katsomatta. Anis haluaisi pukeutua kauniisti, meikata ja juhlia ystäviensä kanssa, mutta tämä kaikki on kuulemma hänen uskonnossaan hyvin "hallahallahalla". Hänen isänsä käskyttää tyttöä, eikä osoita ollenkaan isän rakkautta. Aniksen isän metodeista ja niiden seurauksista voi kuitenkin päätellä miten vähän ne Anikseen vaikuttavat loppujen lopuksi. Anis jatkaa villiä elämäänsä tuhkimoystäviensä kanssa ja sortuu lopullisesti raiteilta. Alla-Zahran elämää ei mielestäni hallitse mikään muu, kuin hänen oma tahtonsa. Alla haluaa elää vapaaehtoisesti musliminaisen elämää. Hänen on helppo toimia oman tahtonsa mukaan.
 Romaanissa vallan roolissa on myös uskonto. Aniksen elämässä uskonto on isossa roolissa ja se ajoittaa hänen päivärytminsä. Päivittäiset rukoushetket, siveellisyys ja kasvohunnut kuuluvat hänen päivittäiseen elämäänsä, vaikka tyttö itse ei haluaisi niitä elämäänsä. Uskonto on siis kirjan yksi vallan käyttäjä ja erityisesti Aniksen isä käyttää sitä perusteluna vallankäyttöönsä.